Liikunnanohjaaja Ayisat Yusuf-Aromiresta tuli synnyinmaassaan Nigeriassa tähti. Jalkapallo on yhä hänelle intohimo, jolla hän edistää tyttöjen ja naisten tasa-arvoa. JHL:ään hän liittyi yllättävästä syystä. Uusi jäsen -juttusarja jatkuu.
JHL:läinen Ayisat Yusuf-Aromire, 37, toivottaa hymyillen tervetulleeksi kotiinsa Kannelmäen lähiössä, keskellä läntistä Helsinkiä. Asunto näyttää tavalliselta perheen kodilta, kunnes katse osuu olohuoneen seiniin.
Niillä roikkuu yhteiskuvia Yusuf-Aromiresta toinen toistaan tunnetumpien urheilijoiden kanssa. Nurkassa komeilee palkintokaappi täynnä pokaaleja ja mitaleja. Joukosta löytyvät pokaalit neljästä Afrikan mestaruudesta, jotka Yusuf-Aromire voitti Nigerian maajoukkueen riveissä.
Olohuoneen palkinnot ja kuvat kertovat pitkästä urasta. Entinen huippujalkapalloilija valmentaa nykyään Helsingissä kahta jalkapallojoukkuetta. Päätyönään hän toimii liikunnanohjaajana Monaliiku-kansalaisjärjestössä, joka edistää monikansallisten naisten hyvinvointia. Lisäksi hän on perustanut SheFootball Initiative -säätiön, joka ajaa tyttöjen oikeutta urheilla.
Lue Uusi jäsen -sarjan aiemmat osat:
Ammattiliitto on nuoren tuki – Uusi jäsen Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n
JHL:n uusi jäsen Heini Rusanen, 23, kertoo, miksi pienten poikien pitää saada käyttää kynsilakkaa
Tulit Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2004. Mikä toi sinut tänne?
– Jalkapallo! Pelasin Nigerian maajoukkueessa vuosina 2002–2008. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa kirjaa maajoukkuetason pelaajien tiedot ja statistiikat kaikkien nähtäville nettiin. FC Oulu -joukkue etsi jalkapalloilijaa Afrikasta ja kiinnostui minusta. He ottivat yhteyttä agenttiini ja pian olin matkalla Suomeen.
Heti seuraavana päivänä osallistuin harjoituksiin. Minun oli tarkoitus käydä niissä kahden viikon ajan, jotta joukkueen johto näkisi, kuinka pelaan. Valmentajat kuitenkin ihastuivat minuun ja tarjosivat pelaajasopimusta jo kaksien treenien jälkeen.
– Kaikki muuttui Nigerian maajoukkueessa. Minusta tuli julkisuuden henkilö.
FC Oulun lisäksi pelasin Kuopion MimmiFutiksessa ja myöhemmin Porin NiceFutiksessa. Välillä pelasin ammattilaisena myös Ruotsissa. Matkustin jatkuvasti, koska samaan aikaan kuuluin yhä Nigerian maajoukkueeseen.
Lopetin urani vuonna 2009, menin naimisiin mieheni kanssa ja muutin Helsinkiin. Halusin antaa tilaa uusille pelaajille, ja lisäksi uskon, että elämää on jalkapallon ulkopuolellakin. Nykyään teen töitä Helsingissä ja minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika.
Katso videolta, mikä tekee Ayisatin elämästä hauskaa huononakin päivänä:
Kuinka urasi ammattijalkapalloilijana alkoi?
– Synnyin ja kasvoin Nigeriassa, Lagosin kaupungissa. Perheeseeni kuuluvat äitini ja viisi sisarusta. Olen lapsista keskimmäinen. Isäni menehtyi, kun olin 9-vuotias.
Tulen muslimiyhteisöstä ja nuoruudessani urheilun harrastaminen oli tytöiltä kiellettyä. Olen aina ollut vähän poikamainen. Minulla oli tapana karata pelaamaan jalkapalloa kadulle poikien kanssa. Sukulaiseni eivät tästä ilahtuneet, mutta olin jääräpäinen ja palasin yhä uudestaan pelaamaan, vaikka tiesin, että kotona odotti rangaistus.
– Messi, Ronaldinho ja Bryant ovat aidosti todella mukavia ihmisiä.
Olin lahjakas eikä pelaaminen tuottanut minulle koskaan vaikeuksia. Hieman vanhempana pelasin lukion joukkueessa ja kykyni huomattiin. Aloitin urani Nigerian jalkapalloseuroissa, kuten Delta Queensissa ja The Capitalissa.
Sitten minut valittiin maajoukkueeseen ja kaikki muuttui. Televisio näytti otteluitani ja ihmiset alkoivat tunnistaa minut. Nykyään olen Nigeriassa julkisuuden henkilö.
Rikoin stereotypioita, ja sittemmin tyttöjen tilanne on parantunut huomattavasti eri puolilla Nigeriaa. Nykyään tytöt saavat harrastaa urheilua, ja olen siitä onnellinen – en halua, että kukaan joutuu käymään läpi samaa kuin minä. Nigeriassa olen ollut perustamassa säätiötä nimeltä SheFootball Initiative, joka tukee 400–500 tytön urheiluharrastusta joka vuosi.
Mikä on ammattilaisurasi paras hetki?
– Ehdottomasti Pekingin olympialaiset vuonna 2008. Tunnelma oli aivan erilainen kuin missään muussa tapahtumassa. Tapasin paljon tunnettuja urheilijoita, kuten Lionel Messin, Ronaldinhon ja Kobe Bryantin, jotka olin aiemmin nähnyt vain televisiossa. He olivat kaikki aidosti todella mukavia ihmisiä.
Minulla on jopa tatuointi olympialaisista. Niin erityinen muisto kisat ovat.
Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi pelaajana?
– Olen nopea ja juoksen aina ympäriinsä kuin jänis. Osaan pelata jokaista paikkaa, mutta maajoukkueessa valmentaja laittoi minut puolustajaksi ja siksi virallinen paikkani on merkitty puolustukseen. Minuun luotetaan puolustuksessa, koska olen aggressiivinen enkä koskaan luovuta. Olen myös hyvä kikkailemaan pallolla.
Pelatessani osaan käyttää molempia jalkojani, mutta olen oikeajalkainen ja vasen voisi olla vielä parempi. Suuri osa pelaajista on oikeajalkaisia ja ne harvat vasenjalkaiset ovat hyvin vaarallisia. He ovat aina poikkeuksellisen hyviä pelaajia. Esimerkiksi Messi on vasenjalkainen.
Kerro lisää työstäsi.
– Teen kahta työtä. Päätyönäni toimin liikunnanohjaajana kansalaisjärjestö Monaliiku ry:ssä, jossa aloitin yhdeksän vuotta sitten. Opetan maahanmuuttajanaisille fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä. Ohjaan erilaisia liikuntalajeja ja pidän keskustelurinkejä, joissa kerron esimerkiksi ruokavalion tärkeydestä.
Kaikilla maahanmuuttajanaisilla ei ole kokemusta urheilusta, sillä osa heistä tulee taustasta, jossa naisen ei kuulu harrastaa, vaan pysyä kotona. Urheilu on minulle intohimo ja se lisää hyvinvointia, joten tahdon levittää sen sanomaa. Samalla autan naisia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Toisena työnäni valmennan jalkapalloa kahdessa eri joukkueessa: IF Gnistanin tyttöjä Oulunkylässä ja FC Pohun naisten harrastusjoukkuetta Pohjois-Haagassa.
Millainen valmentaja olet?
– Itsekin kentällä pelanneena tiedän, ettei yksikään pelaaja halua tehdä virheitä, mutta jopa maailman parhaalla pelaajalla on huonot päivänsä. Valmentaja ei mielestäni saisi torua virheistä, vaan hänen pitää kannustaa onnistumisissa. Filosofiani on valmentaa myönteisen kautta: kannustaa onnistumisissa ja tukea epäonnistumisissa.
Mitä kaipaat eniten Nigeriasta?
– Lähes kaikkea! Mausteista ruokaa, jonka voi hakea tuoreena suoraan farmilta. Lämmintä säätä ja pienten kesävaatteiden käyttämistä. Ja tietysti ystäviäni ja ylipäätään ihmisiä. Vierailen siellä joka vuosi ja minulla on omakotitalo Lagosissa. Myös lapseni rakastavat Nigeriaa ja otan heidät aina kesällä mukaan.
Millaista oli muuttaa Suomeen?
– En tiennyt mitään Suomesta, kun saavuin tänne. Oli talvi, ja kylmä sää oli minulle nigerialaisena shokki.
Lentokentällä minua oli vastassa Pekka Jalovaara, joka toimi FC Oulun lääkärinä. Pekka otti minut siipiensä alle kuin tyttären. Hän teki Suomeen sopeutumisesta helpompaa kuin se monelle maahanmuuttajalle on, ja auttoi käytännön asioissa.
– Aluksi kaikki suomalaiset joukkueessani näyttivät samalta, joten en erottanut heitä toisistaan.
Ongelmiakin oli. En ymmärtänyt kieltä ja mielestäni kaikki suomalaiset joukkueessani näyttivät samalta, joten en erottanut heitä toisistaan. Tunsin oloni alussa ulkopuoliseksi. Olin kuitenkin hyvä pelaamaan ja kun muut huomasivat sen, he ottivat mukaan peliin ja alkoivat aktiivisesti syöttää minulle. Ensimmäinen suomenkielinen sanani oli pallo, jota kuulin jatkuvasti harjoituksissa.
Suomi on maailman parhaita maita ympäristön, turvallisuuden ja koulutuksen osalta. Täällä on todella hyvä asua, varsinkin lasten kanssa.
Ketä ihailet?
– Michelle Obamaa, vaikutusvaltaista naista, jolla on oma ääni ja mahdollisuus saada aikaan muutosta. Hän on käyttänyt näkyvyyttään hyvään. Haluaisin tavata hänet joku päivä.
Miten kuulit JHL:stä ja miksi liityit?
– Suomessa kuulin usein puhetta ammattiliitoista, mutta en oikeastaan tiennyt, mistä oli kyse. Korona-aikana muutama ystäväni menetti työnsä ja kertoi, ettei heillä ole hätää, koska heidän liittonsa tukee heitä. Kiinnostuin liittymisestä siltä varalta, että joku päivä sattuu jotakin, mikä vaikuttaa työhöni.
Tutkin netissä ammattiliittoja ja törmäsin JHL:n sivuihin. Liiton logo kiinnitti huomioni – voimakkaat värit ja ympyrät muistuttivat minua jalkapallosta.
Klikkasin logon perusteella, päädyin lukemaan sivuja ja päätin saman tien liittyä. Viime kuussa kävin JHL:n koulutuksessa, jossa kerrottiin liitosta ja työntekijöiden oikeuksista. Kerroin logoon liittyvän tarinan sielläkin ja kurssin vetäjä lupasi välittää terveiset logon suunnittelijalle.
